Palvelut poikkeustilanteessa (COVID-19) Lue lisää

Peugeot 203

Peugeot 203
Peugeot 203

PEUGEOT 203

210 VUOTTA

PEUGEOT-harrastukseni alkutaival

Teksti Juhani Impilä, kuvat Olli Pärkö

Peugeot harrastus sai alkunsa heinäkuussa 2005 Ruotsissa romutorilla, kun eräs ruotsinsuomalainen henkilö kertoi, että hänen kaverillaan Örebrossa olisi Peugeot 203 vuosimallia 1956. Hän arveli, että papereita autoon tuskin löytyisi. Auto oli ollut viimeksi liikenteessä 70 -luvulla ja oli sen jälkeen ajettu latoon. 

Autosta oli pari hämyistä kuvaa, jotka osoittivat sen olevan linnun jätöksien peitossa. Hinta tuntui kuitenkin erittäin kiinnostavalta. Niinpä sitten sovimme, että tulemme syksyn kuluessa hakemaan Peugeotin.

Syyskuun alkupäivinä läksimme Örebrohon ja samalla reissulla piti käydä kuuluisalla Falunin romutorilla. Löysimme navigaattorin avulla kohteemme. Auto oli perikunnan omistama ja pari myyjäpuolen edustajaa oli paikalla. Heidän suurin ihmettelyn kohteensa oli se, kuinka suomipojat saavat auton ulos ladosta. Sisälle päästyämme totesimme, että se oli parkkeerattuna noin 20 metrin pituisen ladon toiseen päähän. Hetken kuluttua meille selvisi ihmettelyn syy: rakennusta oli vuosien saatossa korjattu ja laudoitettu uudestaan. Ja jätetty päätyovet tekemättä!

Hetken ihmettelyn jälkeen päätimme vetää autoa sivuttain vaijeritaljalla, jonka kaverini oli varoiksi ottanut mukaan. Parin tunnin rehkimisen jälkeen, johon sivumennen sanoen länsinaapurimme eivät juuri ottaneet osaa, kuin varoittelemalla meitä, ettei rakennusta vaan vaurioitettaisi. Saimme kun saimmekin Pösön lähelle oviaukkoa ja sähkövinssillä autoni lavalle. Nyt vasta tarkastelimme aarrettamme tarkemmin. Siinä selvisi myös auton huokea hinta.

Se oli kyllä täydellinen ja ”alkuperäisessä” kunnossa, mutta ruoste oli tehnyt tekosiaan. Minua kuitenkin ilahdutti, että autossa oli kattoluukku. Takaluukku oli täynnä varaosia. Siellä oli muun muassa uudet Marshallin kromikehyksillä varustetut ajovaloumpiot.

Lähdimme hyvällä mielellä kohti Kapellskäriä, jossa otimme ostoksemme alas lavalta ja läksimme kohti Falunia. Kotiin tultuamme pesin linnunkuorrutukset pois ja herättelin moottoria, joka lähtikin käyntiin. Kaikki toimi, paitsi jarrut. Ruostevaurioiden tutkimisen jälkeen tulin kuitenkin siihen tulokseen, että paperien puuttuessa tästä ajopelistä tuleekin hyvä varaosa-auto.

Muutaman kuukauden kuluttua huomasin eräässä lehdessä ilmoituksen keskeneräisestä projektista. Seinäjoella oli myynnissä vuosimallin 1957 kaksinollakolmonen.

Seuraavana viikonloppuna ajelin katsomaan sitä. Auto oli aivan osina, mutta sen kori oli lähes kokonaan maalattu. Vain moottoritilan alaosa oli jäänyt tekemättä. Moottori ja vaihteisto oli paikallaan ja kori pyörillään. Muut osat olivat irrallaan pahvilaatikoissa. Joitakin uusia osia oli hankittuna, muiden muassa oven kahvat, jarrusylinterit sekä itsetehty kattoverhoilu. Sitä en olisi kelpuuttanut autooni. Paperit olivat kunnossa ja niistä selvisi, että Pösö oli uutena ollut olympiamitalisti Voitto Hellstenillä. Autolla olisi siis mielenkiintoinen tarina. Hintaneuvottelu ei edennyt toivotulla tavalla ja niinpä lähdimme kotiin. Myöhemmissä neuvotteluissa hinta asettui kohdilleen ja auto haettiin Laitilaan.

ENTISÖINTI

Peugeot 203

Alussa käytin paljon aikaa osien inventointiin ja sen suunnitteluun, mitä uusia osia tarvitaan ja mitä saadaan Ruotsin tuliaisesta. Sylinterien ohivirtausten mittaus kertoi karua viestiä; puristukset olivat perin kehnot ja moottori oli avattava. Sitä tutkittaessa selvisi, että kansi oli halki ja kampiakseli loppuun kulunut. No eipä huolta, ajattelin, otetaan veivi ruotsintuonnista. Vaan kaikki ei aina mene käsikirjoituksen mukaan. Kyseinen kampiakseli oli myös kulunut loppuun.

Pitkän etsimisen jälkeen löysin Noormarkusta jäätyneen moottorin, jonka ploki oli haljennut, mutta ehkäpä sen ansiosta kampiakseli olikin, vähemmän käytettynä, hyvässä kunnossa.

Ennen remonttia olin liittynyt Club Peugeot ry:n ja sain tilattua kerhon varaosavastaavan Osmo Noson kautta tarvittavat osat ja kaupan päälle vielä jäsentukena erittäin hyvät neuvot. Kampiakselin öljytiehyet pitää tarkistaa ja ottaa kierteillä olevat korkit auki, työ mikä osoittautui täysin aiheelliseksi, sillä tiehyet olivat täynnä kivettynyttä massaa. Saattaa olla, että nuo kaksi aiemmin mainittua akselia olivat kuluneet tämän takia. Kone saatiin aikanaan kasaan ja varaosa-auton vaihdelaatikko liitettiin siihen.

Sitten alkoikin painiminen korin kanssa. Ovet, joihin oli tehty ylikokoiset saranatapit, piti sovittaa tarkemmin paikoilleen, sillä työ oli jäänyt edelliseltä omistajalta tekemättä. Saranat piti siis hoonata maalatussa korissa! Se oli hermoja koetteleva kokemus, johon tarvittiin maalarin teippiä, varovaisuutta ja kaveriapua. Ovet saatiin paikoilleen, mutta kuljettajan puoleisen takaoven lukon vastakappaleen kolon tekeminen oli peltisepältä unohtunut. Peltityöt odottivat ja lisää tuli, kun huomasin, että nokkamaski ei sovikaan reikäänsä. Auton oikea etukulma oli osunut johonkin, eikä etupää ollut enää täysin oikeassa muodossa.

Tässä kohtaa lopahti entisöinti-intoni ja tein välillä muita projekteja. Kului noin vuosi, kun 203 alkoi taas kiinnostamaan. Päätin teettää korityöt ammattilaisella. Monien vaiheiden jälkeen oli etuosa maalattava uudestaan.

Konehuone vaati myös fiksausta ja sitten olikin vuorossa moottorin ja vaihteiston asentaminen. Täydellisen jarruremontin jälkeen tuli työhön taas katkos. Pari vuotta kului taas muihin projekteihin, kunnes palasin Pösön ääreen. Sähköjohtojen vähäisetkin merkinnät olivat vuosien varrella häipyneet ja selvitettävää riittikin. Osan johdoista jouduin uusimaan ja niin valkeni vähitellen muutkin kuin ajovalot.

Peugeot 203

Pakoputkisto oli vielä rakennettava ennen ensikäynnistystä, alkuperäinen äänenvaimennin löytyi ebaysta. Änkkäri oli lojunut kymmeniä vuosia hyllyllä alkuperäisessä, Peugeot logoilla varustetussa pahvilaatikossaan.

Ensikäynnistys onnistui melko helposti ja kone kehräsi kauniisti. Penkki autoon ja koeajolenkille toteamaan mahdolliset ongelmat. Vaihdevipujen säätämisen jälkeen tekniikka oli kutakuinkin kunnossa.

Helmikuussa 2020 asensimme autoon kattoverhoilun. Siitä on juttu kerholehdessämme Peugeot Retrossa. Kattoverhoilu löytyi Saksasta, lattiamatot, ovipaneelit ja penkkien verhoilut Ranskasta.

Kevään 2021 aikana alkoi maali häämöttää. Jari Krouvila Nousiaisista suoritti museokatsastuksen, ja sen todistuksen avulla autoni rekisteröitiin normaalikatsastuksen yhteydessä museoajoneuvoksi. Olen tämän kesän aikana ajanut 203:lla noin 700 kilometriä ilman suurempia ongelmia.

Olen hyvin tyytyväinen autooni!

Tarinoita Peugeot autoista Suomessa omistajien itse kertomina. Toteutettu yhteistyössä Suomen Club Peugeotin kanssa.