SKIP TO CONTENT

JO MUSEOIÄSSÄ – PEUGEOT 309

Peugeot 309 on pienimuotoinen erikoisuus Peugeot-mallistossa. Sen ei alun perin edes pitänyt olla Peugeot vaan Talbot. Talbot Arizona. 80-luvun puolivälissä PSA:n omistamalla Talbotilla kuitenkin meni melko huonosti ja lopulta PSA päätti vuonna 1985 luopua Talbot-merkistä kokonaan. Juuri samoihin aikoihin Talbot oli kehittänyt Horizonin korvaajaa, ja ehtikin saada sen lähes tuotantovalmiiksi.

 

Talbotista päätettiin tehdä Peugeot ja mallinimeksi valikoitui 309, koska siitä ei haluttu suoraan tehdä 305:n korvaajaa ja Peugeot halusi erottaa sen ”varsinaisista” Peugeoteista. Ensimmäiset 309:t ovat saavuttaneet museoiän parin viime vuoden aikana. Petterin 309 on esimerkki hyvin säilyneestä yksilöstä.

 

SIINÄKÖ SE NYT ON?

Oli helmikuun 21. päivä 2017. Autokuume oli koko talven ollut vain noususuuntainen ja kovasti teki mieli ostaa joku harrasteauto. Petteri mallioppilaana selaili nettiautoa oppitunnin aikana. Opettajan kertomukset eri laakerityypeistä eivät sillä hetkellä kiinnostaneet pätkän vertaa, kun kuvaruudulle tuli myynti-ilmoitus; Peugeot 309 XR 1.6, vuosimalli 1988, ajettu vain 79 tkm ja hintapyynti 800 €. Ilmoitus auki ja tutkimaan tarkemmin. Kuvien perusteella näytti siistiltä ja ilmoituksen mukaan olisi hyvässä kunnossa jarrujen herkistelyä ja pientä bensavuotoa lukuun ottamatta. Kymmenien muiden selattujen myynti-ilmoitusten joukosta tämä herätti aivan erilaisen tunteen.

 

Saman tien Petteri linkkasi ilmoituksen tuttavalleen ja vastaus oli positiivinen ”Oho…!”. Soitto auton omistajalle herätti ostohaluja entisestään. Auto oli alun perin ollut vanhemman miehen käytössä ja hänen jälkeensä siirtynyt pojanpojalle. Autolla ei käytännössä oltu ajettu kahdeksaan vuoteen, mitä nyt pientä vetreytysajoa. Lisäksi kertoman mukaan autoa oli vahailtu ja puunattu joka kesä, vaikkei tosiaan kilometrejä ollut kertynyt. Auto herätti entistä enemmän ostohaluja ja auton katsomisesta sovittiin seuraavan viikon lomamatkan jälkeen. Matkan aikana oli hyvä pohdiskella, josko siitä saataisiin se kauan kaivattu harrasteauto.

Lopulta päästiin näkemään auto luonnossa maaliskuun alussa. Peugeot odotti pihalla näyttäen vähintään yhtä komealta kuin kuvissa. Autoa tarkastellessa omistajan kertoi auton historiasta tarkemmin ja se oli tosiaan ollut koko ikänsä samassa perheessä. Näin ollen koko huolto- ja muu historia oli täysin tiedossa ja dokumentoitu. Omistaja esitteli paksun nipun erilaisia papereita, joiden muassa oli jopa alkuperäiset ostokuitit ja kauppakirja. Lisäksi autolle tehdyt huollot oli lähes kokonaan dokumentoitu. Koeajoa hankaloitti hieman talvinen keli ja alla olevat kesärenkaat, mutta pieni lenkki kuitenkin onnistui. Vaikka koeajo oli lyhyt, jäi autosta kutkuttava tunne vatsanpohjaan, ja kaikki vaikutti ehkä jopa liian hyvältä ollakseen totta.  Kauppoja ei vielä lähdetty hieromaan, vaan päätettiin miettiä hetki ja palata asiaan lähiaikoina. Todellisuudessa ostopäätös oli jo käytännössä tehty.

 

Viikon päästä kaupat olikin jo tehty ja nälkävuodelta tuntuva odotus auton noutohetkeen alkoi. Ajatukset vain pyörivät 309:n ympärillä. Petteri haki jo valmiiksi siirtokilvet konttorilta, kun leiman puutteen vuoksi ei muuten olisi saanut ajaa.

Yhteiselo alkaa

Lopulta, maaliskuun viimeisellä viikolla oli aika tuoda tuore ostos kotiin. Matkaan oli varattu kaikenlaista työkalua ja tarviketta, jos auto sattuisi vaikka temppuilemaan matkalla uuteen kotiin pitkästä seisottamisesta johtuen. Jännitys oli vahvasti mukana uuden auton kotimatkassa, mutta helpottui auton osoittautuessa pehmeän kyydin tarjoavaksi peliksi. Kotimatkalle mahtui myös myös yksi kommelluskin. Tankkaustauon jälkeen autoa ei saatu käyntiin paikalle sattuneen Peugeot harrastajankaan auttamana ja viimeiset kilometrit taitettiin hinaten. Kotona käynnistystä uudelleen koitettaessa Peugeot käynnistyikin heti, ”viaksi” paljastuikin ominaisuus: automaattiryypyn toiminta vaatii lämpimällä koneella käynnistettäessä kaasun pohjaan painamisen.

 

Auton herkistelyn ja putsauksen jälkeen vuorossa oli katsastuksen suorittaminen. Heti konttorin pihaan päästyä, eräs pariskunta tuli ihailemaan 309:ää ja kertoi, kuinka itselläänkin on joskus sellainen ollut. Myös katsastusinsinööri kehui autoa siistiksi ikäisekseen. Vikalistalle tarttuivat pitkästä seisonnasta johtuvat takkuilevat jarrut. Jarruremontin jälkeen kaikki toimi kuin unelma ja leima tuli. Nyt oli lupa ajella vapautuneesti kohti loppukevään auringonlaskua.

 

Tämän jälkeen Petteri on saanutkin ajella ilman ongelmia ja päässyt osallistumaan niin Peugeot kerhon tapahtumiin kuin ranskalaisten autojen yhteistapahtumiinkin. Toki pieniä ”ominaisuuksia” on havaittavissa silloin tällöin, mutta nehän kuuluvatkin autoharrastukseen!

 

Nykytilanne

Petterin Peugeot 309 sai museokatsastuksen vuonna 2019. Petteri on pikkuhiljaa talvipuhteinaan entisöinyt 309:n tekniikkaa; mm. moottorin puolelta kampikoneistoa lukuun ottamatta kaikki on käyty läpi, viimeisimpänä jäähdytysjärjestelmä viime talvena.  Nykyään pääosin Jyväskylässä sijaitsevalla autolla tuli kesäkuun 1. päivä ensimmäinen 100 000 km täyteen kunnioitettavassa 34 vuoden iässä.

 

Tarinoita Peugeot autoista Suomessa omistajien itse kertomina. Toteutettu yhteistyössä Suomen Club Peugeotin kanssa.