Peugeot 403 Cabriolet vm 1958

Teksti ja kuvat Pauli Halme

Markku Eskelä oli jo nuorukaisena kiinnostunut tekniikasta. Kouluaikoina Markku oli jäsenenä muutamassa moottorikerhossa, joilla oli tilat ja työkalut korjaustöitä varten, sekä osaavia aikuisia opastamassa tekniikan saloihin. Mopoikään tullessa toive omasta kulkuvälineestä kohtasi hänen äitinsä huolen mopojen vaarallisuudesta. Äiti ehdotti, että Markku hankkisi seuraavana vuonna kolmipyöräisen moottoripyörän, jotka olivat 1960-luvun alussa melko yleisiä. Näin kävikin – tarina ei kuitenkaan kerro halusiko äiti palkita poikansa tuosta vuoden odottelusta, ennen kuin Markku pääsi mukaan moottorien maailmaan. Äiti kuitenkin halusi rahoittaa Messerschmittin hankinnan.

Myöhemmin opiskeluaikanaan Markku asui Runeberginkadulla Helsingissä, sattumalta aivan vastapäätä Oy Maan Auto Ab:n vaihtoautohallia. Askeleet veivät aika-ajoin tutustumaan tarjolla oleviin ajokkeihin. Eräällä kerralla sinne oli tullut myyntiin Peugeot 403 Cabriolet. Auto ei jättänyt Markkua rauhaan, vaan käynnit hallissa tihenivät. Oli talvi, eikä tuollaisen auton kauppa silloin oikein käynyt. Toisaalta kaupankäyntiä hidasti myös perheellisen opiskelijan taloudellinen tilanne. Opiskelujen ohella oli hankittava elanto myös perheelle ja sitä varten oli käytävä Helsingin KTK:ssa töissä. Kaupan hierontaan kuitenkin päästiin sen jälkeen, kun Markku oli tehnyt luovan ratkaisun ja käynyt läheisessä pankissa neuvottelemassa opintolainasta. Se myönnettiinkin, mutta lainan enimmäismääräksi tuli alle 4000 markkaa, kun Cabriosta pyydettiin tuhannen markkaa enemmän. Talvi ja innokas ostaja saivat kuitenkin auton omistajan rva Plantingin, alentamaan hintaa täsmälleen myönnetyn lainan suuruiseksi ja niin kaupat syntyivät.

Hieman elämää nähneestä 403:sta tuli vuonna 1969 Markulle ympärivuotinen käyttöauto viideksi vuodeksi. Liekö Markun autovalinnalla ollut jotakin vaikutusta isänsä työsuhdeauton valintaan. Niin tai näin, hän kieltäytyi tarjotusta Mercedes Benzistä ja ilmoitti ottavansa Peugeot 504:n. Automaattivaihteisia ja kattoluukullisia 504:ia olikin peräkkäin kolme ja 505:n tullessa markkinoille oli mallin vaihtaminen selviö. Niinpä pihaan saapui 505 STI Automatique. Isän luovuttua autoilusta 80-vuotiaana, hän lunasti 505:n ja myi sen sopivalla hinnalla Markulle. Markku sanoi antaneensa auton pojalleen Juholle, mutta Juho muisti asian hieman toisin ja haastattelun yhteydessä kertoi ostaneensa sen. Markun toisella pojalla Juhanalla on harrasteautona 205 GTI ja 406 Coupe. Peugeoteja on siis tässä vaiheessa ollut jo kolmessa sukupolvessa.

Vuonna 1974 403 Cabriolla oli ajettu jo noin 150 - 200.000 km kun moottorissa tapahtui vaurio. Tapiolan Moottorikerhon ja SYK:n moottorikerhon kasvatti ei jäänyt ihmettelemään. Moottori avattiin ja todettiin, että mäntä on vaihdettava, ja se näytti ainoalta kipeää saaneelta kohdalta. Kampiakseli luonnollisestikin vietiin ammattilaiselle hiottavaksi. Maahantuojan poistomyynnistä aiemmin hankituille moottorin osille tuli käyttöä. Kaverin avustuksella moottori saatiin kunnostettua. Toiveet olivat korkealla, kun moottoria ensimmäisen kerran oltiin käynnistämässä. Alku ei ollut kovin lupaava, sillä kampiakseli katkesi. Markun isän toimiessa taustavaikuttajana saatiin koneistamo tekemään takuutyön, sillä akselille ei oltu tehty särötarkastusta, jossa murtuma olisi havaittu. Niinpä korjaamo sai ottaa autopurkaamosta ostetun ”uuden” kampuran työn alle.

Markku oli juuri valmistunut ekonomiksi, kun hänelle tarjottiin työpaikkaa Suomen Hampurin linjalta. KTK:ssa hän oli edennyt kuljetuspäälliköksi ja nyt odotti tehtävät laivauksen ja uuden lastinkäsittelytavan, konttikuljetusten parissa. Moottoriremontin jälkeen ja edullisten laivamatkojen myötä olikin hyvä lähteä matkailemaan ympäri Eurooppaa. Markku oli ollut lukioaikanaan opiskelijavaihdossa Saksassa ja reitti suunnattiin aluksi tämän ystäväperheen kautta. Matkalla nähtiin niin Jugoslaviaa, Tsekkoslovakiaa kuin Italiaakin. Kotimatkalla alkoi taka-akselistosta kuulua epämiellyttävää rouskutusta ja kotiin saavuttuaan ajokki vietiin erääseen navettaan odottamaan kevättä ja korjausta.

1990-luvun alkupuolella kirjoitettiin Mobilisti -lehdessä tästä harvinaisuudesta. Maahan oli tuotu uutena vain kaksi 403 Cabrioletia ja tämän Markun auton oli vuonna 1958 ostanut imatralainen Peugeot-kauppias Väinö Miettinen vaimonsa ajokiksi. Miettisten luovuttua autosta se kulkeutui muutamien omistajien kautta Maan Auton myyntipäällikön Plantingin vaimon omistukseen, ja sitten edelleen Markulle. Mobilisti -lehti oli huolissaan harvinaisen ja hyvällä historialla olevan auton tilasta. Ostajaehdokkaita alkoi ilmaantumaan, mutta Markku ei lämmennyt kaupanteolle. Viimein herra Planting soitti ja tarjoutui ostamaan sen Maan Autolle. Markun ehdotukseen vaihtaa Cabrio uuteen Peugeotiin ei kuitenkaan suostuttu. Tämän kaiken myötä kasvoi Markun kiinnostus ajokkiaan kohtaan, ja hän otti sen työn alle vuonna 1994 – 20 vuoden lepotauon jälkeen. Jäsenyys Club Peugeot ry:ssä alkoi samana vuonna. Taka-akselissa oli vain laakerivaurio, mutta säilytyksen aikana alkuperäinen nahkaverhoilu oli ravistunut. Uusi verhoilu teetettiin Friitalan nahasta. Markku hitsasi muutaman pienen ruostevaurion ja teki tarpeelliset ehostustoimet. Lopuksi auto maalattiin alkuperäisellä sävyllä ja museokatsastettiin.

1990-luvulla Cabrioletin matkamittariin alkoi tulla kilometrejä aivan uudella tavalla. Keski-Eurooppa tuli Peugeotien kansainvälisten ajotapahtumien myötä tutuksi, samoin Välimeren rannikkoseudut peräti neljään kertaan. Markku arvelee autolla ajetun lähes puoli miljoonaa kilometriä. Hän on säilyttänyt auton upeassa kunnossa – hienona esimerkkinä harvinaisesta Peugeotista.

Cabrioletin tekniikka on sama kuin sedanissa. Moottorin suurin teho oli 58 hv/4900 rpm ja suurin vääntömomentti 101 Nm /2500 rpm. Nelivaihteisessa vaihdelaatikossa on ainoastaan peruutusvaihde synkronoimaton.

Aikakauden autolehdistö kiitti Peugeot 403 Berlinen ominaisuuksia todeten mm, että ajo-ominaisuudet ovat huonoillakin tienpinnoilla oikein hyvät. Lisäksi todettiin, että moottori on erittäin suorituskykyinen ollakseen iskutilavuudeltaan vain 1468 cm³. Ohjaus on tarkka ja alustan käytöstä pidettiin myös lähes ainutlaatuisena. Ohjautuvuus on neutraalia. Jarrujen todettiin myös vastaavan auton suorituskykyä. 403:sta todettiin jopa, että se on korostetusti ”urheiluhenkilöauto”.

Cabriolet on Henri Thomasin johtaman Peugeot Centre de Stylen ja italialaisen suunnittelustudion Pininfarinan luovan yhteistyön tulos, jota valmistettiin vuosina 1956 - 1961 Ranskassa La Garennen tehtaalla noin 2 000 yksilöä. Niistä on ranskalaisen Club Peugeot 403 Cabrioletin listauksessa eri kuntoisina tiedossa noin 360 autoa ympäri maailman.

Markku Eskelän auto on ensimmäinen Suomeen maahantuotu 403 Cabriolet. Vuotta myöhemmin tuli toinen vm 1959 mallinen ja useita vuosikymmeniä myöhemmin uustuontina kolmas.

Tarinoita Peugeot autoista Suomessa omistajien itse kertomina. Toteutettu yhteistyössä Suomen Club Peugeotin kanssa.

CLUB PEUGEOT