UNELMASTA TODEKSI – PEUGEOT 505

Elettiin vuotta 2015, kun jostakin nousi mieleen ajatus, että olisi hienoa hankkia harrasteautoksi Peugeot 505. Olin aikaisemmin haihatellut monenlaisen harrastekaluston hankintaa moottoriveneestä museokuorma-autoon, mutta kyseiset haihattelut olivat hetken kestäneen innostuksen jälkeen laantuneet konkretisoitumatta sen kummemmin. Vaikka jotakin kiinnostavaa oli välillä löytynytkin, säilytystilan tai edes suhteellisen järkevän käyttötarkoituksen puute oli ollut omiaan hillitsemään tällaisten päähänpistojen viemistä ajatustasoa pidemmälle.

Etsintäprojektin aikana osui Suomessa silmiin yksi myynnissä ollut loppupään (vm. -90) ajokuntoinen yksilö ja yksi todella hienoksi laitettu alun perin bensa-autosta muutettu -87 tekniikanvaihto, josta siis ei museoautoa olisi voinut tulla. Vastaan tuli myös muutama (3 kpl) vanhempi vm. -84 ja -85 lähinnä varaosakuntoinen aihio, jotka luonnollisesti olivat parinkymmenen vuoden "kuusen alla" -säilytyksen mukaisessa kunnossa. Näiden lisäksi vastaan tuli eräs rekisterissä oleva, mutta sillä hetkellä katsastamaton yksilö Kainuussa. Sitä kävin tosimielellä katsomassakin. Käytettävissä olevat resurssini ja sen hetkinen tilanteeni pakottivat kuitenkin hylkäämään tämän vaihtoehdon "pitkin hampain". Silloin asia harmitti isosti, mutta totuuden nimissä on todettava, että jos olisin siihen päätynyt, se tuskin olisi vieläkään "valmis". Näiden lisäksi myytiin käytännössä "ei oota". Jossain vaiheessa mietin, että kun sopivia turbodieseleitä kerran ei ole missään, ostan besaturbon, joita sentään oli Suomessakin näkynyt tarjolla useampia. 

Itävallan auton hintapyynti oli budjetoituun nähden yläkantissa hilliten kovinta ostohalua. Samoihin aikoihin myös Espanjassa tuli myyntiin hieman halvemmalla kolme kiinnostavaa yksilöä, joten autokuume alkoi tosissaan nostaa päätään. Ihmetellessä kului kuitenkin kesä, ja yhtä lukuun ottamatta kaikki em. autot olivat edelleen myynnissä. Jossain välissä punaisen auton hintapyynti laski hieman, ylittäen silti aiotun budjetin reippaasti. Tämä auto kuitenkin kiinnosti eniten, koska oli varusteiltaan lähinnä Suomeen uutena tuotuja yksilöitä. Koko etsintäprojektin varrella tämä yksilö oli myös ainoa Suomen ulkopuolella myynnissä ollut kattoluukulla varustettu auto. Suomessahan kattoluukku oli GT-mallien vakiovaruste. Muualla näemmä ei. Kuinka ollakaan syksyllä 2020 löytyi vihdoin toimija, joka lähti viemään edellä mainittujen autojen ostotiedustelua tosissaan eteenpäin, aloittaen Itävallan punaisesta autosta. Myyjään saatiinkin yhteys puhelimitse. Tosin vain yhden kerran, jonka jälkeen vallitsi hiljaisuus. Välittäjä oli asiaa aikansa ihmetellyt, kunnes oli keksinyt laittaa Saksassa asuvan tuttavansa soittamaan myyjälle saksalaisesta puhelinnumerosta. Yhteys palautui sen myötä ja kävi ilmi, että myyjä oli luullut Suomesta tullutta yhteydenottoa huijaukseksi. Eihän nyt kukaan voi Suomesta asti haluta ostaa tällaista autoa. Välittäjän yhteistyökumppani kävi autoa paikan päällä katsomassa, ja saamieni tietojen sekä kuvien perusteella arvioin asian "kerran elämässä" -tilaisuudeksi, jolloin oli tehtävä heti ostopäätös. 

Auto kotiutui siis loka-marraskuun vaihteessa 2020. Heti seuraavana päivänä se käytettiin katsastuksessa. Myös tarinaan ”osasyyllinen” isäni kävi koeajolla verestämässä muistoja. Veropäätöksen (n. 80€) tultua auto sai suomalaiset rekisterikilvet, kunhan ensin olin tehnyt soittokierroksen lähietäisyydellä sijainneille katsastuskonttoreille. Olin nimittäin Tampereella suoritetun katsastuksen yhteydessä tullut kysyneeksi, millaisia tunnuksia kyseisellä konttorilla oli jaossa, ja siellä näytettiin kilpeä, jossa luki GOF-xxx. Ajattelin, että eihän tuollaista voi -80-luvun autoon mitenkään laittaa, enkä halunnut erityiskilpimaksuakaan maksaa. Niinpä soittelin lähiseudun konttoreita läpi, ja aikakauteen sopivaa kilpeä löytyi lopulta vasta soittokierroksen kymmenennestä kohteesta, Hämeenlinnasta.

Auto osoittautui sellaiseksi, jota oli haettu. Kävi ilmi, että auton uutena heinäkuussa 1985 ostanut nainen oli pitänyt autoa kokonaiset 32 vuotta, vuoteen 2017 asti.  Sen jälkeen auto oli ollut autoalalla työskentelevällä henkilöllä kolmisen vuotta, jonka jälkeen se siis tuli minulle. Auton ilmiasusta ja joistakin mukana seuranneista papereista voi melko suurella varmuudella uskoa, että mittarissa ostohetkellä ollut reilu 90 000 kilometrin lukema sisältää kaiken mitä autolla on ajettu. Alustassa ei tunnu olevan välyksiä, nestevuotoja ei ole, penkit, ohjauspyörä ja polkimet ovat suhteellisen kulumattomia ja esim. tuulilasin valmistusvuosi on 1985. Epäilen myös moottorin kiilahihnojen olleen tehtaalla asennettuja, koska ne olivat vanhan mallisia ja erittäin hauraita.

Auton alusta on ikäisekseen kohtuullisessa kunnossa, mutta esim. akselipalkissa, tukivarsissa, iskaritolpissa, jousissa ja jarrukilvissä on pintaruostetta. Tarkoitus on jossakin välissä puhalluttaa ja maalata kaikki alustan osat. Merkittäviä osapuutteita autossa ei ostohetkellä ollut, mutta hankin kuitenkin mm. sisälokasuojat eteen, joitakin sisustan muovikiinnikkeitä, toimivan kojelaudan kellon, sekä pari sarjaa keskikuppeja ja mutterisarjan alkuperäisiin aluvanteisiin. Ebayn kautta on kotiutettu varalle uusia alkuperäisosia, kuten kattoluukun moottori, ajovalojen korkeudensäätöjärjestelmä ja uudet peilit. Vielä kun jostakin löytyisi oikean ikäiset, suomenkieliset käsikirjat. Uudempia ja vanhempia löytyy kyllä.

Auto museotarkastettiin kesällä 2021. Heti tämän jälkeen se muutos- ja määräaikaiskatsastettiin huomautuksitta. Nyt autolla on tullut ajettua kolmisen tuhatta huoletonta kilometriä.

On todettava, että Peugeot 505 on hieno auto ajaa.

Tarinoita Peugeot autoista Suomessa omistajien itse kertomina. Toteutettu yhteistyössä Suomen Club Peugeotin kanssa.