SKIP TO CONTENT

PEUGEOT 604 HEULIEZ

Teksti ja kuvat Pekka Ylimutka.

Peugeot esitteli 604:n syksyllä 1975 ja Heuliez-mallin vuonna 1978. Peugeot 604-mallia valmistettiin vuosina 1975-1985 ja Heuliezia vuosina 1978-1984. Valmistusmäärä oli yhteensä 153 252 autoa, joista Heuliez-malleja oli vain 124 kappaletta.

Viimeisimmän arvion mukaan Heuliez-malleja on jäljellä noin 30 autoa, jos sitäkään.

 

Olin nähnyt 1970-luvulla Tekniikan Maailmassa sekä sedan- ja Heuliez 604 -mallien kuvat, ja ne paloivat pysyvästi verkkokalvoilleni. Vuonna 1988 kuume oli jo niin kova, että päädyin hankkimaan ensimmäisen 604:n, joka oli varustettu automaattivaihteistolla ja kattoluukulla. Tuo auto vuosimallia 1976 on minulla yhä. Eräänä päivänä sain kohtalokkaan puhelinsoiton Club Peugeot ry:n silloiselta puheenjohtajalta Pentti Kangasaholta. Pena totesi puhelimessa ”kun niitä 604:a harrastat, niin Mikkelissä on myynnissä jatkettu 604”. Kiitin tiedosta, kaivoin vanhan TM:n esiin ja esitin kuvan ex-rouvalle. Hän ei lämmennyt asialle ollenkaan. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että olimme juuri hankkineet ensimmäisen omistusasunnon ja pankkilainaa oli enemmän kuin paljon! Vietin unettoman yön miettien autoa. Se poltti kovasti mieltäni.

 

Samalla oli päällä pelko, että romutan perheemme talouden.

Isäni useasti totesi, että olisi pitänyt hankkia.  Minulle oli jo nuorena muodostunut päähänpinttymä: osta ja mieti sitten.

Finnairilaisena sain edullisen lentolipun Mikkeliin, jossa autokauppias vei minut katsomaan komeaa mustaa ja pitkää 604:sta Mustavalkoiset kuvat on saatu aikanaan Maan Auto Oy:stä. . Auton ”parasta päivää” -merkintä oli mennyt umpeen. Kymmenessä vuodessa edelliset omistajat olivat saaneet auton kauheaan kuntoon. Kunnosta huolimatta kaupat tehtiin ja sain mukaani kilometrin pituisen osamaksusopimuksen kuukausimaksulappuineen. Ajatuksena oli, että näin korjaamiseen jää rahaa - mikä oli täyttä utopiaa.

Matka Mikkelistä kotiinpäin oli jännittävä, aistit tarkkana kuuntelin autoa ja sen ääniä. Korvani kertoi, että vaihteistosta kuului outo ääni. Vein auton lentokentälle työpaikalleni piiloon, ja palasin kotiin syyllisenoloisena. Julkistettuani hankinnan myöhemmin pataan tuli ja lujasti. Tämä riittänee tästä osasta. 

Auton korjauksen rahoitin - kiitos HPY:n, jolla oli monopoli ja kalliit hinnat - tuomalla langattomia puhelimia New Yorkista. Kauppa kävi hyvin. Korjaaminen alkoi sillä, että ostin romukasasta yhden 604:n, josta sain etupuskurin ja yhden oven. Hylsyn myin sitten eteenpäin. Onnistuin puhumaan Maan Auton nuoren asentajan ympäri ja hän kaverinsa kanssa vaihtoi - toki rahaa vastaan - vaihdelaatikon rikkinäisen laakerin. Laakeri maksoi 600 mk, se oli SKF:n, mutta sen sai vain Maan Auton kautta. Sen aikainen osaamistasoni oli surkea ja jouduin etsimään myös peltisepän. Hänet löysin Finnairilta, sillä tuohon aikaan yhtiöstä löytyi melkein mitä vain osaamista. Sovimme, että puran auton ja peltiseppä hän hitsaa sen kasaan. Purkaminen osoittautui huomattavasti hankalammaksi, sillä esimerkiksi ”oopperaikkunoiden” irrottaminen vei aikaa viisi tuntia. Kukaan ei tiennyt kuinka ikkunat olivat kiinni. Ne oli liimattu, mutta sain kun sainkin ikkunat irti ehjinä tuhoamatta sisäverhoilua.

Sain peltimieheltä viestin, että auto on täysin mätä. Onneksi sain hänet jatkamaan kriittisen vaiheen yli. Hän oli perustanut kattopeltiyrityksen ja hänen mielenkiintonsa auton pellittämiseen loppui. Löysin seuraavan sepän, joka oli taitotasoltaan huonompi: katossa olevan reiän hän korjasi huonosti ja siihen jäi muotovirhe.

Serkkuni Reino Ylimutka oli ammattiautomaalari ja sain häneltä maalauksen asevelihintaan. Se oli projektin kivuttomin osuus. Sitten tein seuraavan virheen: vein vinyylikaton asennuksen sivutoimiselle autoverhoojalle, jolla oli toiminimi. Olin siinä käsityksessä, että hän tekee vinyylikaton asennuksen edullisesti. Olin itse hankkinut vinyylin, joka maksoi 1800 mk. Työn kestäessä tiedustelin kustannusta. En saanut tarkkaa vastausta, vaan myöhemmin puhelinsoiton. Häneltä meni työhön sata tuntia, ja tuntiveloitus oli 100 mk. Hintalappu oli 10 000 mk. Oli megamoka teettää työ ilman kustannusarviota tai sopimusta.

Ojakkalassa Timo Tenhon autotallissa rakensin auton puolivalmiiksi. Olin vuokrannut autohallipaikan sisustan asentamisen ajaksi. Kun lähdin siirtämään autoa kotiinpäin, auton etuoikea jousituki hajosi ja kierrejousi hyppäsi renkaaseen kiinni. Siinä oli taas ihmeteltävää. Oli pilkkopimeää, mutta jossain kaukana näkyi valoa, jota kohden lähdin kävelemään ja sieltä soitin Timpalle apuja pyytäen. Apua sainkin, auto ajettiin parempaan paikkaan, jossa seuraavana päivänä vaihdoimme varaosatolpan paikalle. Kerhomme autojen suojelupyhimys Osmo Noso korjasi tolpat uusilla jousilautasilla, joita silloin vielä sai. Auto oli kasattu, mutta vielä yksi takaisku odotti. Ruostunut takatukivarsi romahti keskellä kaupunkia ja jouduin perumaan seuraavaksi päiväksi sovitun hääkuljetuksen. Se oli harmillista.

Lukija varmaan kysyy, kannattiko hankinta? Vastaus kuuluu: kyllä kannatti – auton myötä on ollut paljon ikimuistoisia tapahtumia. Sillä on mukava ajaa, se on suunniteltu korkeille keskinopeuksille ja se kulkee leppoisasti 150-160 km/tunnissa. Huippuja se ottaa yli 180 km/h, ja jos malttaa ajaa alle 3500 kierrosluvulla, niin kulutus on varsin kohtuullinen. Olen käynyt sillä useasti Ranskassa ja lisäksi Sveitsissä, Englannissa, Saksassa, Hollannissa ja Pohjoismaissa.

Vuonna 2016 kansainvälisessä Peugeot-tapahtumassa (IPM) Hollannissa lähdin hakemaan autosta jotain ja L’Aventure Peugeotin puheenjohtaja Thierry Peugeot seisoi autoni vieressä. Avasin oven ja kehotin häntä istumaan takapenkille sanoen, että Peugeotit ovat hienoja autoja. Olimme asiasta samaa mieltä! Sain myös kuvan henkilöstä ja autosta, joilla oli sama nimi ja sukujuuri: Peugeot! Sovimme, että kuvaa ei laiteta nettiin eikä kerholehdessäkään onneksi puhuttu mitään. 

Auto edustaa pientä palaa myös Suomen historiassa, sillä se on tuotu maahan Ranskan presidentin Valèry Giscard d’Estaingin vuonna 1980 tekemää valtiovierailua varten. Auton kuljettajana toimi rallisuuruus Timo Mäkinen. Presidentti Kekkosen kunto oli tuolloin jo sairauden heikentämä ja Mauno Koivisto toimi vt. presidenttinä.

 

Tarinoita Peugeot autoista Suomessa omistajien itse kertomina. Toteutettu yhteistyössä Suomen Club Peugeotin kanssa.