SKIP TO CONTENT

Peugeot 607:n eleganssi ihastuttaa 

Teksti ja kuvat Ilkka Langer 

Pitkän linjan autofriikki Ilkka Langer koki havahtumisen noutaessaan ystävänsä ostaman ison Peugeotin Berliinistä. Silloin syttynyt kipinä jäi kytemään ja se roihahti liekkeihin, kun tarjolle tuli 240 000 km ajettu yksilö.

 

Monenlaisilla autoilla on tullut ajettua vuodesta 1988. Mukaan on mahtunut isoja ja pieniä Volkkareita, 900 ja 9000 Saabeja, Audi A6, Mersun W124 sarjalaisia, Skoda 120L ja uudempi Octavia ja lukuisia ranskalaisia, muttei yhtään Rellua. Peugeot malleina on ollut 305, 309, 405, 406. Muita PSA:n malleja edustivat Citroën Xantia Break II, C5 I, C5 II, C3 II ja SpaceTourer henkilöauto.  

 

Ensikosketus 607:ään

Ensikosketuksen 607 malliin sain, kun ystäväni pyysi minua kielitaitoisena hakemaan sellaisen Berliinistä vuonna 2010. Kyseessä oli silloin ’04 2.2 Hdi, jolla oli ajettu maltilliset 200 tkm mutta korin ja sisustan kunto oli kuin suoraan liikkeestä ajettuna. Varusteluna oli automaatti, parkkitutkat ja navi. Kotimatka oli pelkkää nautintoa, iso leijona nieli Saksan moottoriteitä äänettömämmin ja sulavammin kuin yksikään siihen saakka ajamani auto. Impressionant!

 

 

 

Kaverillani Peugeot 607 palveli seuraavat kahdeksan vuotta ja 300 tkm ilman yhden ainoaa vikaa. Hdi oli todella pihi, keskikulutuksen pyöriessä 6,5 litran paikkeilla.  Kaiken lisäksi kori ei vieläkään osoittanut väsymisen merkkejä. Hän möi lopulta auton ja totesi: ”olisihan tällä vielä ajanut kun varmatoimisena ei ollut pakottavaa syytä vaihtaa, vaan alkoi tehdä jo mieli uudempaa”.

 

Itse seurasin myyntipalstoja ja huomasin, että kilometrejä oli kyseisiin malleihin kertynyt aina kohtalaisen paljon mutta kuvista päätellen autot olivat aina siistejä ja hyvin varusteltuja. Nahkaverhoiltujen mallien rypytetty oviverhoilu jäi mieleen hienona yksityiskohtana. Työsuhdeauton takia ei ollut tarvetta ostaa mitään pihaan lisää.

 

Lopulta vaihdoin työpaikkaa noin 20km päähän ja työsuhdeautoilukin loppui. Tähän saakka olin ajanut työmatka-ajoa vuosittain vähintään 20 000 km ja ”parhaillaan” jopa 40 000 km. Hetken ajoin naapurilta ostetulla Civicillä, mutta kyllä sen ranskalainen pitäisi sittenkin olla.

Loppukesästä 2020 ystäväni Marko mainitsi kuin ohimennen, että hänellä on Peugeot 607 2.2 bensa tallissa odottamassa talviauton virkaa. Hän oli ostanut auton tutulta, jolla 607 oli seissyt turhana…tullut vaihdossa johonkin. Lapsiperheen viikon kesälomareissu oli lähestymässä, eikä innostanut lähteä matkaan vaimon Octavialla, saati Civicillä. Kurvasin siis Tuusulasta Porvooseen koeajamaan 607:aa. Ennakko-odotukset eivät olleet korkealla, olihan kyseessä mielestäni ennemmin kiertopalkinto – ja 240tkm ajettukin. Pakko tunnustaa, että olin kuitenkin jo antanut pikkusormen - tai oikeastaan toisen käden. Ajettuani 900 m kuoppaista soratietä taisin jo tehdä ostopäätöksen. Hommaa ei hidastanut hetkeäkään, että Marko avokätisesti tarjosi 607:aa lomareissun ajaksi koeajoon. Onko moisia kavereita olemassa? On!!

 

Itä-Suomen lomareissu meni hienosti, 8 litran keskikulutus maantieajossa (4-lovinen automaatti) oli ihan mukiinmenevää, eikä vaimon Fsi Octavia olisi pystynyt parempaan sekään - epämukavammin vain. Katsastuksesta ei tullut moitteita ja niin tehtiin kaupat. Tapani mukaan teetin tutulla korjaamolla suuremman perushuollon, sisältäen jakopäänhihna, vesipumppu, apulaitehihna, jarrupalat eteen sekä tietenkin öljyt ja suodattimet.

Kaikkien 607:n äänettömyyttä ja alustansuojausta on tehtaalla lisätty koko pohjan kattavilla muovisuojilla, jotka toimivat Pariisin keskustassa mainiosti mutta muuttuvat Suomen sorateillä saviämpäreiksi. Alustamuovien kiinnitysmutterit lähtivät kuin ihmeen kaupalla nätisti irti, yhdenkään katkeamatta. Mutta mon dieu sitä saven ja sepelin määrää. Valehtelematta keräsimme (onneksi auto oli nosturilla ) liki 50 litraa ( 80 litran saaviin) tavaraa pois kaukaloista. Yksi biotooppi vähemmän ja saimme varmaankin huippunopeutta pari kilsaa lisää. Tämän totesimme hirtehishuumorilla yhteen ääneen. Silti: pohja oli kaikkialta ehjä ja ruosteeton vaikka savi oli muhinut muovin ja pohjan välissä tiedä kuinka kauan.

 

Oman yksilön tuulilasin kuntoa olen hämmästellyt, se on edelleen alkuperäinen ja eikä juurikaan naarmuinen. Lasi on edelleen alkuperäinen, sillä siinä ja muissakin laseissa on uutena tehty rekisterinumerokaiverrus sekä sulkien turvaurat, joille usein hymyillään hyväntahtoisesti. Taisivat olla sittenkin yhtä hyvä oivallus kuin takaroiskeläpät. 2.2 bensakone on 250 000 km mittarissa vasta sisään ajettu, eikä se syö nesteitä. Kylmäkäynnistyksen jälkeen kesäisin ja keväisin nostimet pitävät hetken ääntä, joka ei eroa aikanaan omistamani 1.6 Hdi:n käyntiäänestä. Hallintalaitteiden osalta vakionopeuden säätimen viiksi on osa, jonka kanssa en ole päässyt vielä kaveriksi. Tässä se on vielä viiksi, facelift-mallissa on sitten se useista Peugeoteista tuttu ”puikula”, joka on toiminnaltaan erinomaisen looginen.

Oma kestotesti 607:n kanssa on ollut siis vasta vajaan kahden vuoden mittainen, mutta tuskin tarvitsee enempää vakuutella, että viat ja puutteet olisi löytyneet, jos niitä olisi. Tammikuun 2021 Etelä-Suomen jopa -24 asteen pakkasilla 607 lämpenee todella nopeasti ja myös huurteenpoisto tapahtuu nopeasti huudattamatta puhallinta. Perheessämme on lapsia ja koira, tiedän kokemuksesta, että asia voisi olla toisinkin. Alustasta ja sisätiloista ei kuulu kolinaa tai nitinää kuten voisi kelien viilentyessä olettaa polanteisilla taipaleilla. 607 mallimerkinnän nollasta avattava lukko toimii moitteettomasti.

 

Öljyä tai muita nesteitä ei tunnu kuluvan lainkaan. Bensaa sen sijaan menee tasaiset 10 litraa. Nykyautojen mittapuulla tämä on valtava luku. Itse suhteutan kulutuksen auton hankintahintaan (pääoma), juokseviin kuluihin sekä siihen, että 607 on edelleen ajanmukaisen turvallinen, jos huomioi mitä muita autoja on samassa hintaluokassa tarjolla. Päivittäiset 40 km työmatkat eivät nekään vie henkilökohtaisen konkurssin partaalle.

 

607 kestää kulutusta ja ajan hammasta päällisin puolin ja sisustaltaan erinomaisen hyvin.

 

 

On mielestäni viime hetki ottaa pienellä rahalla talteen iso ja muodoiltaan ajaton Peugeot.

Tehtaan panostus malliin näkyy ja tuntuu vieläkin, vaikka ajokilometrejä olisikin kertynyt. Ennustan tästä tulevaa klassikkoa. Totuus valkenee vasta kun viimeiset on myyty, romutettu tai hyvissä käsissä - kuten aina. Olen nähnyt jo ilmoituksen, jossa pikkuvikaista myydään meillä peltoautoksi pilkkahintaan. Ranskassa alkaa jo nyt esiintyä pienempien autoliikkeiden esittely- ja myyntivideoita joissa 607:n erinomaisuutta hehkutetaan. Naapurin ja muutaman tutun huomio on ollut ettei 607 ”näytä lainkaan ikäiseltään” ja ”ei uskoisi parin tonnin autoksi”.

Olen kuullut sanonnan että ”jos et vilkaise autoasi jättäessäsi sen parkkipaikalle, se ei ole tarkoitettu sinulle” miettikääpäs tuota. On siinä perää, vaikkei rautaan saa rakastua.

 

Tässä on hyvä esimerkki tulevasta youngtimerista, joka vartuttuaan kolmekymppiseksi, on valmis ottamaan harteilleen museoauton viitan.

 

Tarinoita Peugeot autoista Suomessa omistajien itse kertomina. Toteutettu yhteistyössä Suomen Club Peugeotin kanssa.