Palvelut poikkeustilanteessa (COVID-19) Lue lisää

PEUGEOT 301 D COUPE

Peugeot 301
Peugeot 301

PEUGEOT 301 D COUPE VM 1935

Antti Jaakkolan palkittu harvinaisuus

Teksti ja kuvat Antti Jaakkola

Huomasin Peugeotin myynti-ilmoituksen Blocketissa syksyllä 2011 ja se näytti minusta niin hyvältä, että otin saman tien yhteyttä myyjään. Hän oli jo saanut autosta tarjouksia muualtakin, mutta halusi jostain syystä myydä auton Suomeen. Sovimme kaupat ja lähdimme hakureissulle Tukholman esikaupunkialueelle Spångaan, Haaparannan kautta traileri pakettiauton perässä.

Perillä mukava pariskunta osoittautui aidoksi Peugeot-perheeksi, arkiajossa heillä oli 403, harrastepelinä 202 cabriolet ja työn alla 201. Rouva oli sitä mieltä, että kantti-Peugeot saisi lähteä ja sen sijaan pitäisi kunnostaa coupe, koska se oli hänen(kin) mielestään paljon paremman näköinen.

Coupen hän oli ostanut Norjasta vuonna 1971, eikä ollut päässyt vauhtiin sen kunnostamisessa ja nyt hän päätti myydä sen ja keskittyä 201:n liikenteeseen saattamiseen. Coupe on lähtenyt tehtaalta 12.07.1935 Sveitsiin, jossa se on myyty Krähenbuhl & Co:n Baselissa sijainneesta autoliikkeestä. Tarkempaa tietoa auton matkasta Norjaan ei ole, jossain vaiheessa rekisterinumerona on ollut Z-1039, liekö Norjan rekisterinumero.

Peugeot 301
Peugeot 301
Peugeot 301

Tulomatkasta selvittiin, vaikka pohjoisemmassa melkoinen lumimyrsky yritti estää meitä viemästä autoa Suomeen. Matkaa kertyi yhteen suuntaan 1200 kilometriä, joka sinniteltiin samoilla silmillä, koska kärrystä meni pyöränlaakeri ja jouduimme selviämään kolmirattaisella eteenpäin. Järkeilin, että pimeässä virkavalta ei huomaa yhden rattaan puuttuvan. Totta kai Ruotsin poliisi sattui kuitenkin kohdalle ja pysäytti meidät. Huonolla ruotsillani selvitin renkaan puuttumista, mutta se ei heitä kiinnostanut vähääkään, tutkivat vain kyydissä ollutta Peugeotia, jollaista eivät olleet kuulemma ikinä nähneet eivätkä meinanneet uskoa sitä tehdastekoiseksi. Lopuksi toivottivat vielä turvallista matkaa.

Kotona päästiin tutkimaan ostosta tarkemmin. Pitkän seisomisen johdosta tekniikka oli yhtä puuta, pelleissä ruostetta ja korin puurungon alaosat koko lailla pehmenneet. Kunnostukseen käytiin kovalla innolla, oviaukot tunkkailtiin oikean mallisiksi ja kori tuettiin teräskehikolla ennen rungolta nostamista.


Autoa oli jossain vaiheessa alettu purkamaan ja kaikki irti lähteneet pultit olivat tiessään, jäljellä oli siis  ainoastaan ne, jotka eivät olleet auenneet tai pyörivät lahojen puuosien sisällä. Seuraavaksi runko purettiin, hiekkapuhallettiin ja korjattiin siinä olleet vähäiset vauriot, sitten siihen ruiskutettiin musta epoksi. Moottorin ja vaihdelaatikon annoin kaverilleni kunnostettavaksi. Pitkän liotuksen ja lämmittelyn jälkeen männät suostuivat irtautumaan. Lohko hoonattiin, VW:stä löytyi pienellä viilauksella sopivat männänrenkaat. Uudet venttiilit ja tiivistesarja tuli Ranskasta Depanotolta. Kampiakselin laakerit olivat  kunnossa. Vaihteisto laakeroitiin, muuten se oli kunnossa. Jarrut käytiin läpi, yksi rumpu oli halki, mutta Land Roverin rummusta sai sovellettua siihen varaosan. Vanteiden kunnostus oli melkoinen homma, niiden reuna on ontto putki, jotka oli väännelty rengasraudoilla aikojen saatossa huonoon kuntoon

Kunnostetulle rungolle laskettiin tekniikka ja päästiin yrittämään moottoria käyntiin ja niin se vaan pärähti käymään pitkän seisomisen jälkeen, melko muikea tilanne.

Tässä kunnossa auton puolikas oli kesän Oulun automuseossa, jossa teemana oli ranskalaiset ajoneuvot. Korin kimppuun päästiin syksyllä, se puhallettiin lasimurskalla ja ruostuneet kohdat hiekalla. Ruostevaurioita oli lähinnä lokasuojien kiinnityskohdissa, kynnyspelleissä ja tuulilasin alareunassa. Pyöränaukkojen reunat olivat ratkeilleet ja joitakin kolarivaurioita oli matkanvarrella ilmestynyt. Lahojen puuosien päältä leikattiin pellit pois ja tehtiin saarnista uudet. Pellistä ne olisi tehnyt kymmeneen kertaan verrattuna puusta tehtyihin, etenkin kun tuo puu on minulle täysin outo materiaali. Korin maalaustöistä kuvittelin pääseväni suhteellisen helpolla, kun kori näytti aika lailla lommottomalta, maali oli vain hilseillyt joka puolelta. Luulo osoittautui vääräksi, koska kori on tehty todella monesta pienestä pellinpalasta yhteen hitsaamalla, katossakin on yksitoista erillistä pellinpalaa, eli ylikittaus muutamaan kertaan.

Peugeot 301
Peugeot 301

No maali saatiin päälle ja päästiin nostamaan kori rungolle, siihen ei liittynyt kummempaa dramatiikkaa, fiilinki oli korkealla, kun se alkoi muistuttamaan pikkuhiljaa autoa. Verhoilun osat tein kastellusta kovalevystä, joka taipui pyöreisiin muotoihin. Vanhoja verhoiluja oli sen verran jäljellä, että näki millaiset ne olivat olleet. Ammattilaiset tekivät penkit ja oviverhoilut.

Ensimmäinen reissu tehtiin hieman keskeneräisenä Oulun mobilistien vappuajoihin 2014, jossa se herätti kiinnostusta ja ranskalaisen automuotoilun ihailua. Ranskan -01 clubilta tulivat uudet puskurit puuttuvien tilalle.

Auto läpäisi museoajoneuvotarkastuksen 03.06.2014 Penttien Honka ja Pietilä toimesta. 13.06.2014 oltiin entistämisen laatukilpailussa Kokkolassa, josta tuomisina ykkösluokan plakaatti.

Useimmista tapahtumista, joissa auto on ollut näytillä, on tullut jonkinlainen huomionosoitus. Viime kesänä Oulussa järjestetyssä suurtapahtumassa auto jopa rankattiin tuomariston toimesta TOP3:een ja mikä mieltä lämmitti eniten, sillä yleisö valitsi autoni suosikikseen 470:n auton joukosta! Kuusamossa puiston penkiltä näyttelyä seuraamaan tullut Alkon mannekiini antoi vilpittömän kommentin ”tuo on kyllä kaunein auto minkä hän on nähnyt”. Asiantuntija siis.

Ilman hyviä ja taitavia kavereitahan tämä ei olisi valmistunut, joten heille suuret kiitokset, kun ovat jaksaneet osallistua kunnostustöihin.

Auto on mukava ajaa ja jopa jonkinlaisia ajo-ominaisuuksiakin on havaittavissa, voimaahan siinä ei paljoa ole, vaikka onkin ”urheiluauto”. Moottori on 1,5 litrainen sivuventtiili nelonen, josta on 35 hv, kolme vaihdetta, mekaaniset jarrut ja yllätys, 12V sähköt.

Kaikkinensa 301D –mallia on valmistettu vuosina 1932-1936 70497 kappaletta, joista coupeja oli 1047, joten melko harvinaisesta mallista on kyse. Ranskan -01 Clubin mukaan autoni on kolmas  heidän tiedossaan liikenteessä oleva yksilö.

Tarinoita Peugeot autoista Suomessa omistajien itse kertomina. Toteutettu yhteistyössä Suomen Club Peugeotin kanssa.