Palvelut poikkeustilanteessa (COVID-19) Lue lisää
Peugeot 304
Peugeot 304
210 VUOTTA

Upea Peugeot 304 vm 1975

Peugeot 304

Metsänhoitaja Lauri Hytönen osti Peugeotin uutena Pohjois-Karjalan Autosta, Joensuusta 3.1.1977 ja se sai rekisterinumeron SBH-695. Myöhemmin ilmeni, että auto on valmistunut jo keväällä 1975. Sitä ei tiedetä missä auto oli majaillut noin 1,5 vuotta. Valistunut arvaus on, että auto oli seissyt jossakin satamassa tai maahantuojan varastossa. Myöhemmät ruostevauriot viittaisivat satamasäilytykseen. Autoon oli tehty ruostesuojaus heti, mutta sen alle jäi nähtävästi ruosteen siemenet. Laurin lanko Lassi ajoi Pösöllä vähän yli 200 000 km noin neljän vuoden aikana ja senkin jälkeen auto oli jäänyt perheen käyttöön.

Ostin auton syksyllä 1983, jolloin sillä oli ajettu noin 233 500 km ja siinä oli silloin lieviä ruostevaurioita. Veinkin Pösön heti maalarin käsittelyyn. Joka tapauksessa ruostevauriot piti korjata ja auto maalattiin kokonaan. Sen jälkeen auto oli nelihenkisen perheemme jokapäiväisessä käytössä aina vuoteen 1991 asti. Auton nykyinen omistaja, tyttäreni Maiju, ja hänen kaksosveljensä ajoivat tällä autolla ajokortit.

Jossakin vaiheessa olin talvirenkaita vailla ja rengaskaupassa tuli mukana kokonainen varaosa-auto. Se oli hivenen uudempi ja vähemmän ajettu kuin meidän automme. Tämän auton moottoriin oli tehty vuonna 1985 paikallisessa Peugeot korjaamossa täysremontti. Otin siitä muunmuassa voimayksikön, kun alkuperäisen vaihteiston kakkosvaihteen synkronointi rupesi takkuilemaan. Myöhemmin tästä varaosa-autosta oli paljonkin hyötyä, eikä vähiten tässä viimeisessä entisöintivaiheessa.

Peugeot 304

Vähävikaisella Pösöllä ajeltiinkin paljon, kunnes auto jäi vuonna 1991 seisomaan, aluksi Joensuuhun kylmään halliin. Vuonna 1994 ajoin sen siirtokilvillä Ilomantsiin ja varastoin vanhaan heinälatoon. Auto oli aivan ajokuntoinen ja kaikki jäi sellaisenaan paikalleen. Heinälato, jonka lattialle oli vuosikymmenten aikana valunut runsaasti heinäsuolaa ei ollut kuitenkaan autollemme paras mahdollinen varastointipaikka.

Sieltä ladosta Pösö otettiin päivänvaloon vuonna 2018. Tyttäreni Maijun poika Veikka yritti sitä kovasti käyntiin, mutta lähes kolmenkymmenen vuoden seisonta oli tehnyt tehtävänsä eikä homma onnistunut. Auto jäi seisomaan pressun alle vielä noin kahdeksi vuodeksi.

Aluksi moottorille ei aiottu tehdä mitään, mutta sitten ilmeni pakkasproppujen lentäneen jossakin vaiheessa irti ja päätin käydä moottorin perusteellisesti läpi. 304 otettiinkin autotalliin työnalle vuonna 2020. Purin moottorin kokonaan ja se oli yllättävän hyvässä kunnossa. Perushuollon ja puhdistuksen lisäksi vaihtoon menivät muun muassa männänrenkaat ja kiertokangen laakerit.

Korin kunnostuksessa lähdin ensin arvioimaan, että olisiko se enää mahdollista kunnostaa ja minkälainen homma siinä olisi. Auto oli yhtenä kappaleena, puskurit oli otettu pois, mutta muuten kaikki osat olivat paikoillaan. Ruostepilkkuja oli vähän siellä ja täällä ja toisesta helmasta oli rälläköity pari palaa pois.

Peugeot 304

Etulokasuojista oli kaaret ruostuneet kokonaan pois, mutta varaosa-autosta löytyi paremmat. Auton pohja ja lokasuojien sisäpuolet olivat hyvässä massassa. Hommahan ei olisi kummempi kuin laittaa pari paikkaa helmaan, vaihtaa lokarit, ja vetäistä uusi maali päälle. Helppo parin viikon pikku homma omien projektien välissä. Elettiin elokuuta 2020.

Aloitin homman toisen puolen helmasta. Vähän koputeltuani totesin, että on helpompi vaihtaa muutaman pikkupaikan sijasta koko helma. Purin autosta penkit ja lattiamatot pois, jolloin löytyi helmojen ja pohjan saumasta lisää hitsattavaa. Loppujen lopuksi ikä oli tehnyt tehtävänsä ja paikattavaa sekä korjattavaa löytyi enemmänkin. Varaosa-auto tulikin tarpeeseen myös tässä vaiheessa.

Peugeotin alkuperäinen tummansininen sävy on hieno. Maalikaupassa saatiin kuitenkin ajatus, että vielä hienompi saataisiin, jos valittaisiin tilalle saman sävyinen metalliväri. Sehän taas tiesi pohjatöiden kanssa lisähommaa. Pari kerrosta epoksipohjamaalia hiontoineen ja vielä pari kerrosta hiontaväriä. Tuntui, että aina jossain kohtaa oli vielä korjattavaa, eikä hinkkaaminen lopu koskaan. Muutaman viikon jälkeen auton sai pintavärin ja pääsin laittelemaan sisustaa ja muita osia paikalleen. Nyt kun auton kori oli uudenveroisessa kunnossa, niin kaikki listat, ovenkahvat, puskurit ja muut nippelit piti myös ehostaa. Viimeisenä silauksena kunnostin vielä autossa uudesta lähtien olleet lisävalot.

Peugeot 304

Lähestyvät vappuajot alkoivat painamaan päälle ja auto oli tarkoitus saada katsastettua ennen kuukauden vaihdetta. Tekniikkapuoleen en ollut vielä käyttänyt yhtään hetkeä

Ensimmäisenä rupesin tutkimaan jarruja. Yllätys oli melko suuri, kun kaikki jarrupalat, ja kengät olivat kuin uudet. Ainut mikä piti uusia, oli jarrusylinterit. Seuraavana oli lämmityslaitteen puhaltimen vuoro, kun se ei toiminut ollenkaan. Syy löytyi siitä, että puhaltimen moottori ja lämmityslaitteen kenno olivat täynnä puun lehtiä, havuja ja multaa.

Istuimia ei ole verhoiltu uudestaan. Ne olivat ehjät ja ainoastaan hoidettu verhoilunpuhdistusaineella. Nykyiset punaiset istuinsuojat on hankittu autoon jo kahdeksankymmenluvulla, silloin kun auto oli vielä ajossa. Ne päätettiin laittaa hyvin säilyneiden istuinten suojaksi takaisin autoon.

Niin kuin useasti tapahtuu, niin tässäkin tapauksessa parin viikon ja muutaman satasen pikkukorjaus
paisuikin koko talven mittaiseksi projektiksi.

Näiden voimistelujen jälkeen Leijona kehräsi kuin ennen vanhaan, eikä menneen ensimmäisen kesän ajoissa ollut mitään ongelmia.  

Teksti ja kuvat: Paavo Kaltiainen, historia ja moottori sekä Jari Kareinen, entisöinti.

Tarinoita Peugeot autoista Suomessa omistajien itse kertomina. Toteutettu yhteistyössä Suomen Club Peugeotin kanssa.