Palvelut poikkeustilanteessa (COVID-19) Lue lisää

Peugeot 504 Cabriolet vm 1970

Peugeot 504 Cabriolet
Peugeot 504 Cabriolet

Peugeot 504 Cabriolet vm 1970

Teksti & kuvat Pekka Ylimutka, levykannen kuva Alex Koskinen

Peugeot 504 Cabriolet- ja Coupe-mallit esiteltiin Geneven autonäyttelyssä keväällä 1969. Auton kauniin linjakkaat muodot, jotka ovat kestäneet erinomaisesti aikaa, ovat peräisin Pininfarinalta. Mielestäni on erittäin harvinaista, että saman mallisarjan Coupe- ja Cabriolet-mallit ovat näin upeasti onnistuneita teoksia. Vielä 52 vuotta ensiesittelynsä jälkeen, molemmat mallit kääntävät ihmisten päitä!

 Autojen korit ja sisusta valmistettiin Torinossa Pininfarinan tehtaalla, tekniikasta piti huolta Peugeotin Sochauxin tehdas. Cabriolet-mallia valmistettiin yhteensä 7 803 kpl.

 Cabrioletin-moottorit olivat kahden ensimmäisen mallivuoden ajan 1,8 ja suurenivat mallivuodesta 1971 lähtien 2,0.  Kaikki nelisylinteriset moottorit olivat varustettuja mekaanisella Kugelfischer-ruiskulla. Vuonna 1974 esiteltiin V6-kaasutinmoottorilla oleva versio, joka pysyi tuotannossa aina vuoteen 1977 asti. Tämän jälkeen nelisylinterinen ruiskumoottori tuli vakioksi mallisarjan valmistamisen loppuun saakka.

 Koria ja sisustaa päivitettiin kolme kertaa. Ensimmäisessä mallissa oli edessä nelivalojärjestelmä ja takavalot olivat erilliset ”kallistetut”. Tämä klassinen etu-/takavaloteema on noussut esiin uudessa Peugeot e-Legend konseptiautossa. Seuraavan korin tunnistaa parhaiten yhtenäisistä etuvaloista, isoista suorakaiteen muotoista takavaloista ja ruostumattomista puskureista. Kolmosversion muutoksena puskurit vaihdettiin silloisen trendin mukaisesti muovisiksi.

Peugeot 504 Cabriolet

Kerhomme jäsenet Veikka Miettinen ja Hessu Lassila omistivat kumpikin ensimmäisen version 504 coupe-mallit. Veikalta tuo Coupe löytyy edelleen. Ihastuin itse malliin ensinäkemältä, mutta ”Matti kukkarossa” esti hankinnan.  Tehtaan 100-vuotisjuhlissa 1990 näin useita Cabrioletteja – filmirulla toisensa jälkeen paloi ajatuksella, ”tällaista en koskaan saa itselleni.”

Haaveilla taitaa kuitenkin olla tapana toteutua! Elokuussa 1999 löysin lehdestä myynti-ilmoituksen. Kiirehdin kauppoja tekemään Forssaan, jossa upea kirkkaan punainen Peugeot 504 Cabriolet odotti minua. Ajoin Cabrioletin kotiin tyttäreni kanssa ja hänen kertomanaan, ”Faija oli pelkää hymyä koko matkan.” Oma muistikuvani matkasta oli jatkuva huoli perillepääsystä: auto kävi kahdella tai kolmella sylinterillä ja matkavauhti ei ylittänyt 70 km/h.

 Autossa oli kaksi vikaa: ruiskupumppu ja etuiskunvaimentimet. Ostin sadalla markalla puun alta moottorin, jonka ruisku oli kunnossa. Pekka Rasa suoritti vaihto-operaation ja iskunvaimentajat hoiti kuntoon Osmo Noso. Auto oli täydessä iskussa ja ihastuttava ajaa!

Levyn ja lehden kanteen

504

Olin kesälomalla 2004 kun huomasin ilmoituksen, jossa haettiin ranskalaisia autoja kuvauksiin. Lähetin kuvan ja sain kutsun heinäkuisena iltana Tampereelle. Siellä kuvattiin Pauli Hanhiniemen Perunateatterin uuden levynkantta.

Yllätys oli suuri kun levykanteen pääsi punainen Peugeot bändiläisten ympäröimänä. Levyn nimi oli Kaikki Rakkaudesta ja teemaan mukaisesti oli kuvassa muutettu auton rekkari muotoon ”LOVE!”

Lehden kanteen 504 päätyi Mobilisti-lehden toimittajan Kimmo Koistisen ottaessa yhteyttä. Kuvat otettiin Puotilan kappelin edessä ja auto päätyi vuoden 2006 ensimmäisen Mobilistin kanteen. Se oli hieno juttu!

 Samalla muistelin kuinka lähellä auto oli tuhoutumista 2005. Meillä oli Malmgårdissa kevätajotapahtuma ja olimme linnan pihalla parkissa, josta oli iso alamäki puistoon. Olin tuonut kreivi Johan Creutzin kyydissäni alempaa talleilta näyttämään minne pysäköimme automme. Jätin auton käyntiin ja hyppäsin ulos auttamaan järjestelyissä. Hetken kuluttua huomasin autoni liikkuvan alaspäin. Juoksin auton kiinni, mutta sen vauhdin vain kiihtyessä en päässyt enää oven kautta sisään. Onnekseni katto oli alhaalla ja pystyin tekemään takaapäin tiikerihypyn kuskin paikalle.

Sain kuin sainkin ratista kiinni ja käännettyä auton suunnan pois kivirappusista talon kulman takana olevalle pihalle. Samalla sain sateenvarjokahvaisesta käsijarrusta kiinni, vaikka jalkani olivatkin takaluukun päällä. Sain kahvaa vedettyä sen verran, että vauhti alkoi hiljenemään eikä kulman takana ollut onnekseni pihapatsasta. Selvisin säikähdyksellä. Kreivi kertoi huvittuneena, että on autoja aiemminkin karkaillut - yksi oli jopa osunut linnan seinään!

Peugeotilla tapaamaan Peugeotia

Kerhomme oli anonut kansainvälistä Peugeot-tapahtumaa Suomeen vuodelle 2008.

Meille oli tapahtuma vahvistettu, mutta Ranskassa tapahtuneiden henkilövaihdosten johdosta oli lähdettävä Sloveniaan 2007 yrittämään audienssia Thierry Peugeotille, joka toimi silloin L’Àventure Peugeot-järjestön puheenjohtajana. Tehtävä oli vakuuttaa hänet meidän suunnitelmastamme sekä kyvyistämme järjestää kansainvälinen tapahtuma.

 Olin tehnyt paperille suunnitelman ajoreitistä, jonka ensimmäinen etappi oli Finnlinesin laivalla Saksaan ja yöpyminen Travemunden lähistöllä. Matkan ensimmäisenä aamuna vedin katon alas ja suuntasin kohti Itävaltaa. Hampurin jälkeen moottoritie oli korjauksessa sekä kavennettu, siinä oli kuitenkin kaksi kapeaa kaistaa samaan suuntaan. Huomasin peräpeilistä kolme HD-moottoripyörää erittäin korkeilla ohjaustangoilla perässäni. Koska edessäni ei ollut autoja niin painoin kaasun pohjaan ja mietin, että noin korkeilla tangoilla eivät pysy perässäni. Vaan toisin kävi. Kun oikea kaista vapautui ja tie leveni, jouduin antamaan heille tietä noin 130 km/h vauhdissa. HD:t meni heittämällä ohi. Huomasin samalla kavereiden selkää koristaneen kerholiivien logon. Nielaistuani ja jäätyäni tuijottamaan herrojen selkää, meinasin ajaa edellä ajavan perään.

 Viisastuneena tästä hiljensin vauhtiani ja ajelin rauhassa nauttien lämpöisen tuulen lepatuksesta. Tai ainakin siihen asti, kunnes eräs Porsche ajoi hyvin läheltä ohi sen nopeuden ollessa varmaankin 300 km/h. Ohituksesta syntynyt pamaus säikäytti minut pahemman kerran. Mietin heti kostoa: kun sataa niin katsotaan kuinka hyvin Porschet pysyvät leveillä renkaillansa tiellä. Aiheeseen palataan paluumatkalla.

 Matka sujui taas mainiosti, kunnes Itävallan puolella erehdyin kohdekaupungista. Berchtesgaden vaihtui epähuomiossa Bad Gasteiniin, josta olisi päässyt vain junalla eteenpäin. Huomasin kartassa sykeröisen tien, jota kohden lähdin ajamaan. Tie oli oikeaan suuntaan, joskin se alkoi nousemaan ylöspäin niin, että joka kierroksella tien sivun jyrkänne syveni. Tämä aiheutti ylimääräistä tutinaa avoauton kuljettajassa.

 Pakko on kuitenkin kehua kuinka huimina alppimaisemat näyttäytyvät avoautossa katon ollessa alhaalla!

 Jyrkän nousun myötä auton käynti huononi. Kytkintä luistattaen sain pidettyä koneen käynnissä ja pääsin kuin pääsinkin lähes 2500 metrin korkeuteen. Moottorissa oleva ”ilmabarometri”, jonka pitäisi säädellä ilman ja bensiinin suhdetta, ei toiminut vaan moottori sai liikaa bensiiniä.

 Ylhäällä oli kuitenkin niin upeat maisemat, että pienet käyntihäiriöt hävisivät mielestä heti. Tähän auttoi varmasti myös paikallisesta Gasthausista saatu valtavan kokoinen schnitzel sekä olut (tuopin kokoa en kerro). Kylläisenä matka jatkui vauhdikkaasti alamäkeen ja saavuin majoitukseen hyvissä ajoin ennen auringonlaskua.

Peugeot 504 Cabriolet

Seuraavana päivänä ajoin Sloveniaan ja Lubljanan lentokentälle hakemaan nuorimman poikani Antin. Slovenia tarjosi meille kauniita näkymiä ja teimme visiitin myös upeaan Postojnan tippukiviluolaan. Tärkein oli kuitenkin vielä edessä: vuoden 2008 tapahtumasta neuvottelu.

Saimme kutsun Thierry Peugeotin pöytään kertomaan tapahtumasta. Thierry osoittautui hauskaksi seuramieheksi ja neuvottelut sujuivat jotakuinkin näin: molempien, Thierryn ja poikani Antin, ensimmäisiksi autoiksi paljastui legendaarinen Peugeot 205. Molemmat olivat ostaneet autonsa salaa vanhemmiltansa. Isiensä jatkokuulusteluissa molempien isät olivat pelänneet auton värin olevan punainen (todistetusti nopein), mallin olevan tietysti GTI ja koneena tehokkaampi 1.9-litrainen versio. Jokaisen vastauksen välissä oli kummankin isä päivitellyt poikiensa tekoja.

 Tarinat aiheuttivat sen sortin riemastusta, että neuvottelut voitiin julistaa päättyneiksi. Menestyksemme oli päätä huimaavaa, sillä Suomi sai vuoden 2008 tapahtuman järjestettäväkseen. Tämän lisäksi Thierry Peugeot ja autotehtaan delegaatio lupasivat saapua henkilökohtaisesti tapahtumaamme. Naantalissa järjestetty tapahtuma onnistui mainiosti ja kuvankaunis Saaristo-Suomi jätti ikuiset muistijäljet länsieurooppalaisille vieraillemme!

Kotimatka ja kaatosade

Poikani Antti, ja jo edesmennyt Eero Heinänen, jatkoivat matkaansa Ljubljanan lentokentältä kohti Suomea. Minä ohjasin punaisen 504:n kohti Saksan autobaanoja. Yhtäkkiä vettä alkoi sataa oikein isosta Esterin saavista ja huomasin leveärenkaisen Porschen ohittavan minut. Tulomatka muistui mieleeni: nyt katsotaan kuka pysyy tiellä.

 Tie oli erittäin märkä ja tuuli oli yltynyt erittäin voimakkaaksi. Tämän huomasin vasta kun tienvierustan puut katosivat ja kummallekin puolelle tuli aukeaa. Mittarissa oli yli 150 km/h enkä kuitenkaan jäänyt Porschesta yhtään. Hetkessä erittäin kova tuulen puuska nappasi auton alle ja ohjauspyörä keveni välittömästi - olin vesiliirrossa! Potkaisin kytkimen pohjaan ja ohjauspyörän tunto palasi normaaliksi - olin jälleen tiessä kiinni. Piti pitkään pitää suu kiinni, että pomppiva sydän ei karannut. Seuraavana päivänä kokeilin kuivalla tiellä, 170 km/h tuli helposti nopeusmittariin. Peugeot 504 Cabriolet toi minut vauhdikkaasti Suomeen.

 Auto on iästään huolimatta lähes nykyaikainen auto ajaa ja siinä on Cabrioksi hyvin tilava tavaratila.

Ystävälläni Seppo Nirosella on tapa sanoa, että Peugeot on paras. Tämä tuli mieleen kurvatessani Peugeot 504 Cabrioletin turvallisesti kotiin!

Peugeot 504 Cabriolet

Tarinoita Peugeot autoista Suomessa omistajien itse kertomina. Toteutettu yhteistyössä Suomen Club Peugeotin kanssa.