Palvelut poikkeustilanteessa (COVID-19) Lue lisää

POLIISI-PEUGEOT 403

Peugeot 403
Peugeot 403

JOENSUUN POLIISI-PEUGEOT 403

Teksti ja kuvat Urpo Heikkinen

Ensimmäiset Peugeotit ostettiin vuonna -92 toisen harrastajan kanssa Nurmeksesta. Saatiin jostain vihje ja sieltähän löytyi Peugeot 404 ja 403 joka oli varustettu kattoluukulla. No kaupat tehtiin ja myöhemmin kun autoja tutkittiin, niin autot olivat tosi ruostuneita, mutta 403 jäi kuitenkin itselle, jospa siitä olisi myöhemmin hyötyä. Vuodet kuluivat ja Kajaanissa käydessä erään autoliikkeen pihassa oli monta harrasteautoa joista yksi oli sininen Peugeot 403 ja jota olin käynyt  monta kertaa ohimennen katsomassa. Sitten koitti helmikuu-98, lehdessä oli ilmoitus, että nyt ne Kajaanin autot ovat myytävänä. Olin jo katsellut päällisin puolin Peugeotin niin hyvin, että tein kaupat heti puhelimessa. Ajattelin että nyt onnisti kun auto oli päältä päin hyväkuntoinen ja olihan se varaosa autokin jo varastossa.

Peugeot 403
Peugeot 403
Peugeot 403

Autoa tarkemmin tutkiessa selvisi että auto vaatii enemmän korjausta, niinpä rupesin purkamaan autoa. Penkkien verhoilun oli jo tehnyt aikaisempi omistaja. Penkit ja matot kun otti pois selvisi pohjan ruostevauriot, löytyi ruostetta ja taas ruostetta, hitsattavaa näytti olevan myös sisälokasuojien puolella ja pohjassa. Silloin mietin, että tästä taisi tulla vuoden projekti. Tein päätöksen purkaa auton osiksi. Aloitin viemällä auton hiekkapuhallukseen, seuraavana oli korin pohjan hitsaus ja sitten pohjamaalaus.

Autoa purkaessa huomasin, että sisäkattoon oli hitsattu peltipaikka ja tuli mieleen olisiko auto ollut taksi vai joku muu? Laitoin Autorekisterikeskukseen kirjallisen pyynnön selvittääkseni auton ensimmäisen omistajan. Vastaus tuli muutaman viikon päästä ja selvisi että omistajana oli ollut sisäasiainministeriö, haltijana Joensuun poliisilaitos, vuosina  63-68. Myöhemmin auto oli ollut Helsingissä ja Oulun tienoilla. Alkuperäinen rekisterinumero oli SS-193. Auton historia rupesi kiinnostamaan niin, että lähdin käymään Joensuussa poliisiasemalla paikan päällä, jospa sieltä löytyisi vaikka valokuvia autosta. Poliisiasemalla oli vanhempi konstaapeli, joka muisti kyseisen auton, mutta valokuvia tai muuta ei ollut tallessa. Konstaapeli naureskeli että laitahan auto heti kuntoon, eläkekyytejä on tulossa.

No auto oli ruosteeton ja pohjamaalissa, mutta sitten kävi niin kuin joskus käy.  Aika sekä kiinnostus loppui ja tuli auton rakenteluun 14 vuoden tauko. Päätin kuitenkin säilyttää auton, koska autolle oli säilytyspaikka kotipaikan entisessä navetassa ja eihän keskeneräisestä autosta paljon mitään saa.

Peugeot 403
Peugeot 403

Sitten vuonna 2012 auton 50-vuotispäivien lähestyessä totesin nyt tai ei koskaan.  Alkoi moottorin kunnostus, moottorin kansi kunnostettiin koneistamolla. Moottori oli kuitenkin käyntikuntoinen ja alakertaan ei tehty vielä isompaa kunnostusta.  Myöhemmin koneeseen tilattiin uudet sylinteriputket ja männät. Peugeotin varaosat sain onneksi tilaamalla Peugeot-kerhon kautta Osmo Nosolta.  Ongelmia oli muistaa mitä oli purkanut yli 10v sitten, mutta onneksi oli varaosaauto, mistä oli hyvä katsoa mallia ja mistä sai varaosia. Auton maalauksen pohjatyöt olivat aikaa vievää, mutta se oli tuttua hommaa, olihan ensimmäinen projektini Triump Herald, jota tein talvella pressutallissa lämmityksenä vain nestekaasutoho. Maalattiinpa siinä tallissa pohjiakin autoon. Peugeotin konehuoneen ja oven sisäpuolet maalasin itse, olihan se rahallisesti halvempaa ja mukavaa se autonrakentaminen on kun on jonkinmoiset tilat ja aikaa. Pintamaalauksen teki ammattimaalari automaalaamossa. Samoihin aikoihin jäin työttömäksi ja sain vuokrattua lämpimän tallin kaupungilta ja silloin alkoi auton kokoaminen. Talviaamuisin pakkasin eväät ja lähdin tallille, tulipahan sekin aika käytettyä hyväksi. Talvi meni joutuisasti ja auto rupesi valmistumaan. Auton sisäkatto verhoiltiin uusiksi. Tilasin hyvissä ajoin autoon alkuperäiset kilvet SS-193, jotka myöhemmin vaihdoin museokilviksi koska puhuttiin "ss” -autosta. Auto museokatsastettiin huhtikuussa 2013 hyvillä papereilla. Olihan se pitkä projekti joka meinasi venähtää liian pitkäksi. Eikä se Peugeotin rakentelu vielä siihen lopu, vaan olisi tarkoitus vielä parannella autoa. Tärkein Peugeotin rakentamisessa on varaosien ja neuvojen saatavuus, siitä iso Kiitos Osmo Nosolle. Auto on ollut muutamana kesänä näytillä Kuhmon Mobilistien näyttelyssä.

Vielä joku kesä aion käydä Joensuussa  Peugeotilla, siellä missä se 60-luvulla kurvaili vilkku katolla, ja jospa vielä myöhemmin kuulisin tarinoita auton historiasta.

Tarinoita Peugeot autoista Suomessa omistajien itse kertomina. Toteutettu yhteistyössä Suomen Club Peugeotin kanssa.